Jihuu! Palautetta!

Olen jo oikeastaan monta kertaa saanut Hylkeeltä kommentteja runosteluistani, mutta ne eivät ole olleet kovin rakentavia, kuten eivät Vollahduksenkaan. Molemmat pitivät runoista, ehkä kohteliaisuudesta tai sitten ihan iki-oikeasti - mistä olen tietysti eri iloinen, mutta kaikista vängintä on kuitenkin viiltävän viiltävä kritiikki, minulle nyrkkisäkille, joka tarvitsee iskuja muotoutuakseen.

Oppi-äitini Suhina sivalteli kaikista terävimmin, kuten arvata saattaa jos vain hänet tunnet: nimittäin minkäänlaista tulkintaa Suhinalta ei irronnut ja kuulemma syystä. Joko olen vaikeaselkoinen, tai sitten Suhina ei edes halua kertoa tajuavansa; samanlaista, nöyryyteen kannustavaa kommentaaria liikeni Pujolta, mutta hänkin iloitsi kirjoittelu-toilailuistani ja kehotti jatkamaan. Pujo kaipasi lisää lyyrisyyttä - musikaalisena heppuna - mutta en tiedä, voinko komentaa runosuontani siihen suuntaan. Se kun tuntuu pulputtelevan kovin itsenään, ja vaillinnaisella kymmensormijärjestelmällä naputtelevat nakkisormeni ovat melko tossun alla.

Toivon, että katselisit tuota japanistista ihkuboksiani yläoikealla ja että ehkä jopa toimisisit sen mukaan, niin kirjainmerkkien toisella puolella oleva "runopoika", millä sanalla Susu joskus footbag-potkujani kuvasi, ilahtuisi vaan niin vietävästi.