Katson ylös:
mikä sininen,
mikä valkoinen!
Nauran koko sydämestäni
kuullessani lasten hassutuksia
Hypistelen oikein mielelläni ruohoa,
nenäni taas nauttii omenapuun kukista
Tämän lisäksi eräs ystäväni sai minut ihastumaan belgialaisiin oluisiin
Luulenpa,
että minut luotiin
näkemään
kuulemaan
koskemaan
haistamaan
maistamaan
kaiken syvän uneliasta kauneutta
Mutta itse en ole suvitaivas, kukka
- enkä kai enää lapsikaan -
ja runoni ovat rujoja.
perjantai, 18. heinäkuu 2008
Kommentit